Osa 1/3: Kandityön myötä kauppatieteiden tohtoriksi

Minun Juttuni löytyi Turun kauppakorkeassa vuonna 1989

Opiskellessani Turun kauppakorkeakoulussa tein ulkomaankomennuksiin kohdistuneen kandityön. Se oli sitä myötä menoa - olin löytänyt Minun Juttuni! Ulkomaankomennukset ja kaikki niihin liittyvät kysymykset tuntuivat välittömästi valtavan vetovoimaisilta ja innostavilta. Aihepiiri veti minua magneetin lailla. Todennäköisesti siksi, että olin ollut vaihto-oppilaana ja kokenut toiseen maahan ja tilanteeseen asettautumisen uskomattoman upeana ja antoisana kokemuksena.

Gradun tein aiheesta ”Johdon ekspatriaattipolitiikka”. 80-luvun loppuun mennessä maailmassa oli tehty ulkomaankomennuksista ja ekspatriaateista vähän tutkimuksia. Suomessa kourallinen. Gradua tehdessäni pääsin tutustumaan asiassa edistyksellisten Kemiran, Koneen ja Telenokian komennusmaailmaan. Haluni oppia lisää ulkomaankomennuksista ja ekspatriaateista vain kasvoi. En ollut kuuna päivänä ajatellut jatkavani opintoja. Mielikuvissa oli siintänyt kansainvälisesti matkusteleva, ikisinkku bisnesnainen. Toisin kävi.

Ei tullutkaan reissaavaa bisnesnaista vaan Suomen Akatemian tutkija

Kohtalo tarjoili minulle auliisti antejaan ja teki jatko-opiskelijaksi jäämisen varsin helpoksi. Hal Gregersen, ekspatriaattien pioneeritutkija maailmassa, oli juuri tullut vierailevaksi professoriksi Turun kauppakorkeaan ja ryhtyi ohjaajakseni. Tulin valituksi Suomen Akatemian tutkijaksi. Sain työhuoneen koululta. Jatkoa ajatellen Hal tuki minua korvaamattomalla tavalla tutustuttamalla minut alan keskeisiin tutkijoihin maailmassa.

Uskomaton ohjaajaonni jatkuu Helsingissä

Henkilökohtaisen elämän käänteet saivat minut muuttamaan Helsinkiin jatko-opintojen aikana. Taas olin hyvin onnekas. Jatkoin opintoja Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan aineessa, jota johti visionäärinen professori Reijo Luostarinen. Opintojen ohessa tein koululle töitä, assistentin tehtävistä yliopistojen välisten projektien koordinointiin. Ekspatriaattien sopeutumiseen keskittyneen lisensiaattityön valmistuttua aloin opettaa tutkimusmenetelmiä ja ohjata opinnäytteiden tekijöitä.

Väitöskirjan aiheeksi valitsin ekspatriaattien suorituksen johtamisen. Aihe oli maailmanlaajuisesti jokseenkin koskematon ja siksikin oivallinen. Ja jälleen olin onnellisten tähtien alla! Helsingin kauppakorkeassa oli vierailevana professorina Denice Welch, joka oli erikoistunut henkilöstöjohtamiseen kansainvälisissä yrityksissä, erityisesti ulkomaankomennuksiin. Sain hänet väitöskirjatutkimukseni ohjaajaksi. Tutkimuksen ohjaamisen ohella Denice jakoi Halin tapaan arvokasta tutustuttamistyötä alan kokeneempiin tutkijoihin maailmassa.

Työskentely liike-elämän edustajien kanssa selkeyttää suuntaa

Työt koululla jatkuivat ja pääsin siinä ohella töihin myös kauppakorkean Johtamiskoulutuskeskukseen JOKO:oon (nykyinen Aalto Executive Education). Ohjasin henkilöstöjohtajien käytännönläheisiä opinnäytteitä. Samalla pääsin tutustumaan useiden yritysten arkeen erityisesti henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Kiinnostus ulkomaankomennuskysymyksiin nosti Suomessa päätään. Kävin puhumassa niistä yritysten edustajille seminaareissa ja kokouksissa.

Mitä paremmin tutustuin yritysten elämään, sitä selkeämmäksi kävi ajatukseni siitä, että akateeminen ura ei ole minua varten. Koin erittäin tärkeäksi ja palkitsevaksi sen, että teen tutkimusta ja työtä, josta on nopeasti ja suoranaisesti hyötyä liike-elämän edustajille.

Olen kauppatieteiden tohtori. Mitä seuraavaksi?

Maaliskuisen 1998 väitöstilaisuuden jälkeen olin melkoisen pohdinnan edessä. Mitä seuraavaksi? Ei kiitos selkeästi akateemiselle uralle. Olkoonkin, että tutkimuksen tekeminen ja ohjattavien tukeminen ja opettaminen oli hyvin mieluista. Vaihtoehtoinen askel, lähteä puhtaasti yritysmaailman palvelukseen, ei myöskään tuntunut oikealta. En ottanut vastaan minulle tarjottua työtä Nokia Telecommunicationsin henkilöstöjohdon tiimissä. Se olisi tarkoittanut hyvästien sanomista tutkimuksen tekemiselle.

Valitsemastani jatkoaskeleesta kerron seuraavassa artikkelissa.

‍